Totuuden etsimisen tulos

Sen jälkeen kun lapsemme syntyi viime kesänä, en ole juurikaan ehtinyt tehdä nettisivuja tai kirjoitella blogiin. Nyt, vuoden suurimpana pakanallisena juhlapäivänä, istahdan alas ja aion jakaa jotakin sydämeltäni. Valtavirran kristittyjen hengellinen sokeus ja tottelemattomuus Jumalan Sanalle on itseoikeutetusti päivän aihe...

Miten tähän on tultu? Siitä lähtien kun tulin aidosti uskoon keväällä 2003, olen janonnut Jumalan totuutta. Jo seuraavana vuonna aloin tekemään nettisivuja aiheesta. Tämä, ja palo sisälläni, on kannustanut minua tutkimaan Raamattua ennakkoluulottomasti ja selvittämään vallitsevien kristillisten oppien taustoja yhä enemmän. Se, mitä olen löytänyt on kova juttu; ehdoton totuuden seuraaminen tulee viemään väistämättä ulos kaikista seurakunnista. Miksi? Asia on pitkä, mutta yritän listata tässä joitakin pääkohtia.

Tiedämme että Jeshua, Paavali ja kaikki Raamatun kirjoittajat ja koko Raamattu on juutalainen. Siksi sitä on tutkittava sen ajan juutalaisesta ajattelutavasta käsin, ottaen huomioon historiallisen, kulttuurillisen ja uskonnollisen asiayhteyden, sen sijaan että antaisimme painoarvoa jo vuosituhansia harhaan menneelle kristilliselle teologialle tai kirkkoisien mielipiteille. Jeshua ja hänen ensimmäiset seuraajansa eivät oikeasti perustaneet mitään uutta uskontoa (kristinuskoa), vaan Jeshuan seuraaminen oli messiaanista juutalaisuutta johon pakanauskovatkin liittyivät (silti muuttumatta juutalaisiksi). Pian kuitenkin jotkut Kristukseen liittyneet uskovat / siihen soluttautuneet väärät veljet halusivat erottautua juutalaisuudesta, syntyi myöhemmin pakanauskontoihin sekoittunut Rooman kirkko josta vähitellen tuli ”katolinen kirkko”. Se, mikä tänään tunnetaan ”kristinuskona” on pääosin tätä Rooman uskontoa, mukaanlukien myös vapaat suunnat. Heidän opissaan ja käytännöissään on toki mukana Jumalan totuutta mutta myös Rooman uskonnon kautta tulleita muinaisen Babylonian uskonnon oppeja. Pelkään, että tässä on kyse vakavasta ”hengellisestä haureudesta”. Roomalaiskatolinen kirkko on Ilm. 17-18 luvuissa kuvaillun porttokirkkojärjestelmän keskus. Vicarius Filii Dei, Paavi, on antikristus joka on muuttanut ”ajan ja lain”. Jos unohdetaan kaikki muu ja puhutaan nyt kaikkialla kristikunnassa, myös vapaissa suunnissa, vaikuttavista antikristuksen opeista, vakavimpana on seitsemännen päivän Sapatin muuttaminen. Kirkot ovat mukautuneet tähän maailmanaikaan seuraten Roomalaista kalenteria ja viettäen sen saatanallisia juhlia, kuten joulua ja pääsiäistä, sen sijaan että viettäisivät sapattia ja Raamatun juhlia. Heidän koko käsityksensä ”laista” eli Toorasta on vääristynyt. ”Uusi Testamentti” ei missään vaiheessa kumoa Tooraa, päinvastoin. Tätä ei nyt pidä käsittää väärin, pelastus on totisesti yksin uskosta, ei lain teoista, mutta aitoon uskoon kuuluu uskon kuuliaisuus. Emme voi elää synnissä, Toora määrittelee synnin.
Tähän liittyen, käytännössä kaikki kirkot ja seurakunnat ovat korvausteologisia, vaikka sanovat että eivät ole mutta kyllä ne ovat.
Tämän vakavan harhaopin lisäksi seurakunnissa on paljon muutakin terveen opin vastaista, esim. kirkkokuntien hallinnoinnissa (demokratia tai hierarkinen järjestelmä), seurakuntakurin toteuttamisessa, tietynlaisen opetuksen laiminlyönti (julistetaan pelkkää armoa, vaikeita kysymyksiä ei nosteta esiin), rock-musiikkia, menestysteologiaa, ekumeniaa, suvaitsemattomuutta erilaisille terveille Raamatun tulkinnoille, kastaminen väärässä nimessä (pitäisi olla Jeshuan nimeen), puhumattakaan vauvojen kastamisesta ja kaikesta muusta katolisesta saastasta jossa ei ole totuuden hiventäkään.

Mutta kiitos Herralle, maailmassa on kasvava määrä kristittyjä jotka haluavat palata juutalaisille juurilleen. Jumala tuleekin ennalleenasettamaan seurakuntansa, ennen kuin Jeshua tulee noutamaan sen (ja ei todellakaan ”ennen ahdistuksen aikaa”), sen sijaan porttokirkkoon liittyneet seurakunnat jatkavat menoaan yhä pahempaan luopumukseen. Raamattuun uskovina meidän odotetaan hyppäävän pois uppoavasta laivasta jos tilanne sitä vaatii (ainakin ev.lut. Kirkosta olisi pitänyt erota jo, eihän se edes ole kristillinen). Nämä ovat vaikeita aikoja, mutta onneksi Herramme Jeshua on kanssamme joka päivä ja saamme iloita ja riemuita kaikesta hyvästä mitä Hän meille tekee! Ikuinen kunnia elävälle Jumalalle, Jeshua hamaschiachin kautta!