Kuoleman problematiikka

Jos puhumme aiheesta ”mitä kuoleman jälkeen”, olen julkaissut sivuillani osoitteessa http://www.laverdaduniversal.org/kuolema.html kattavan selvityksen aiheesta. Tämä pohjautuu veljiemme adventistien omaksumaan opetukseen. Kuten sivuillani kerrotaan, näkemyksen perustana on oppi sielun ehdollisesta kuolemattomuudesta, kun taas muut teoriat tukeutuvat sielun luontaiseen kuolemattomuuteen.

Tässä blogikirjoituksessa käsittelen nyt vain joitakin ”perinteisen selitysmallin” ongelmia. Tämä perinteinen mallihan väittää että ihmisen sielu menisi heti ruumiin kuoltua tuonelaan/taivaaseen/paratiisiin/helvettiin/välitilaan jossa hän on tietoisessa tilassa. Tämän valossa miten on ymmärrettävä esim. seuraavat jakeet:


”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä”(Joh.6:44)

Miksi pitää herättää jos hän on jo hereillä tuonelassa/taivaassa/helvetissä? Millä moraalilla Isä ennaltamäärää ”rakastamiaan” ihmisiä ikuiseen kidutustuomioon?


”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.” (1Tess.4:16)

Mistä he nousevat ylös? Hehän ovat jo taivaassa (esim. ”alttarin alla”Ilm.6:9 vaikka kuolleet eivät voikaan olla taivaassa koska sinne tuomitaan vasta viimeisen tuomion jälkeen vaan heidän piti olla ”tuonelassa”, vai onko ”taivas” osa ”tuonelaa”! )

13. Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Vaimo vastasi Saulille: "Minä näen jumal'olennon nousevan maasta".
14. Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Vaimo vastasi: "Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena". Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
15. Ja Samuel sanoi Saulille: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi: "Minä olen..." (1:Sam.28:13-15)

Mistä hän nousi ylös, hänenhän piti olla ”aabrahamin helmassa” taivaassa eikä enää ruumiissaan?


3. Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.
4. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin. (Ps.146:2-3)

Miten niin hän tulee maaksi jälleen, eikö hänen ”sielunsa” pitäisi mennä tuonelaan?


Luuk.16:22. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan (eikö Jeesus luvannut herättää ”viimeisenä päivänä”?) Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, (eikö vaivan paikkaan pitänyt tuomita vasta viimeisellä tuomiolla?) näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. (tämä ei mitenkään voi olla kirjaimellisesti otettavaa tekstiä, miten tästä vaivan paikasta muka näkisi, mm. 2Piet.2:17 sanoo että "heille on synkin pimeys varattu", tämä on vastoin Raamatun kokonaisilmoitusta)
24. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' (no jopas, jumalattomilla on puheyhteys vanhurskaisiin, kuinka hienoa olla täällä ”lohdutuksen paikassa” kun hengellisessä elämässään epäonnistuneet/ Jumalan helvettiin ennaltamääräämät perheenjäsenet ja ystävät huutavat tuskasta taustalla...! Haluaisitko sinä tähän paikkaan?! MITEN SIELULLA/HENGELLÄ VOI OLLA SORMI JA KIELI? Eikö tämä ole mahdollista vasta ylösnousemuksen jälkeen? Mitä järkeä on Raamatussa niin paljon puhutusta ylösnousemuksessa jos tuonelassa on jo ruumiskin mukana!? Tässä paikassa on vettäkin!, kyse ei siis ole metafyysisestä olomuodosta?)
25. Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. (mitä tämä on? Eikö Elämän Kirja avattu Ilm.20:12 mukaan vasta viimeisellä tuomiolla? Onko Aabraham Jumala joka tietää kuka on tehnyt elämässään hyvää ja kuka pahaa?)
26. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' (no ei tuo juopa voi kovin suuri olla jos on näkö- ja puheyhteys! Miten tämä sopii yhteen )

"monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." (Dan.12:2)

(mistä he heräävät jos he olivat jo hereillä?)

"Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille." (Jes.26:19)

Onko ”tomussa lepääminen” sama asia kuin olla ”Aabrahamin helmassa” tai sama ”paratiisi” johon Jeesus ja viereisellä ristillä ollut ryöväri menivät ”sinä päivänä” kun Jeesus antoi henkensä (kts. Luuk.23:43)


Tässä vielä joitakin kysymyksiä joihin tähän perinteiseen malliin uskovan on löydettävä vastaus:

-Miten rakastava Jumala voi kiduttaa luomiaan ihmisiä ikuisesti ensin helvetillisissä olosuhteissa maanpäällä, sitten vaivan paikassa ja lopuksi tulisessa järvessä?

-Miten jumalaton ihminen elää ikuisesti helvetissä? Eikö ikuinen elämä ollutkaan yksin Jeesukseen uskoville?

-Eikö vain yksin Jumalalla ollutkaan kuolemattomuus?(1Tim.6:16)

-Miten kuolema voi olla ikuista elämää toisessa muodossa? Jumalattomilla on siis tulevaisuus, toisin kuin Ps.37:38 sanoo!


Itse olisin hyvin varovainen alleviivaamaan tällaista teoriaa. Kuten sivuiltani selviää alkukristityt pitäytyivät enimmäkseen oppiin sielun ehdollisesta kuolemattomuudesta.


Kuitenkin, Jeesus Kristus on elämäni ja Herrani ja mikä tahansa onkaan totuus tästä asiasta, otan sen nöyränä vastaan. En vain voi hyväksyä valmiita selitysmalleja tutkimatta itse asiaa. Tutkin, ja päädyin kannattamaan sivuillani esiteltyä oppia. Ymmärrän että ihmisen pelastus ei riipu tästä aiheesta, paitsi en ole varma jos näet aletaan väittää että Jeesus ei kuollutkaan ristillä syntiemme tähden, vaan teki eräänlaisen silmänkääntötempun ja vaihtoi ristillä olomuotonsa ruumiista sieluun ja matkasi paratiisiin/tuonelaan.

Siunausta!

Näkemys kauppojen sunnuntai-aukiolosta

Sunnuntai on viikon 1. päivä. Mielestäni kauppojen tulisi saada olla silloin auki ilman rajoituksia. En voi ymmärtää miten yrittäjä ei saisi itse päättää milloin pitää kauppaansa auki.
Näkemykseni on tiukasti Raamatullinen.

Vastoin yleistä väärinkäsitystä, Raamattu ei tue sunnuntain lepopäivää. Alkuperäisten kymmenen käskyn 4. käsky (2.Moos.20:9-11) kehoittaa meitä pyhittämään viikon seitsemännen päivän eli sapatin. Sapatti alkaa perjantai-iltana auringonlaskusta ja päättyy lauantai-illan auringonlaskuun.
Turha siis yrittää perustella sunnuntaina kaupat kiinnipitämistä Raamatulla!

Jumalan sanalle uskolliset ihmiset ovat kautta aikojen pyhittäneet viikon seitsemännen päivän Jumalan käskyn mukaisesti ja tekevät niin tänäkin päivänä ja tulevat kuuliaisuudestaan siunatuiksi.

Entä mistä tämä sunnuntain vietto on peräisin, ellei Raamatusta?
- Katolinen kirkko eli Rooman petokirkko (=kristinuskon vihollinen) ”kristillisti” vakiintuneen auringonpalvontapäivän.

Sunnuntain (1.päivä) vietto ei siis perustu raamatulliselle teologialle eikä apostoliselle arvovallalle vaan myöhemmille sen syntyyn vaikuttaneille tekijöille. Ensimmäiset viitteet sunnuntaista ovat Barnabaan kirjeestä, keisari Hadrianuksen ajalta v. 117-138
(lähteenä käytetty Samuele Bacchiocchin "A Historical Investigation of the Rise of Sunday Observance in Early Christianity" väitöskirjatyötä Rooman Pontificia Universitas Gregoriana-yliopistossa)

Jos olet kristitty, joka perustaa uskonsa ja käytäntönsä yksinomaan Raamatulle, uskonpuhdistuksen sola Scriptura -periaatteen mukaisesti, sunnuntain viettäminen Herran Päivänä kirkon tradition mukaisesti ilman Raamatun arvovaltaa muodostaa paradoksaalisen ongelman. Oman vakaumuksesi mukaanhan (sola Scriptura) sinun tulisi johdonmukaisesti pitää lauantaita sapattina, miksi sitten noudatat ei kristillisen kirkon perinteitä, etkä Raamattua?.

Jos Herra on puhunut sinulle/ puhuu sinulle nyt alkuperäisen raamatullisen 7. päivän eli sapatin (= pe illasta la iltaan) pyhittämisestä, niin jos et sitä tee, se on sinulle syntiä, samoin kun jos et pyhitä mitään lepopäivää. Ei Jumalan Sana voi raueta tyhjiin.

Mielestäni meidän ei pitäisi hyväksyä suuren porton, katolisen kirkon, käyttöön ottamaa pakanallista sunnuntai-lepopäivää, vaan pidettävä kiinni Jumalan käskyistä ja pyhittää sapatti. Silloin kun Jumala pyhitti 7. päivän niin ei ollut juutalaisia, ei edes naista, oli vain Aatami ja kyllä me kaikki olemme Aatamin jälkeläisiä...(1.Moos.2:3) Lue lisää täältä. (Mieti: Jos omistaisit yhden päivän viikossa kokonaan Jumalalle, se ehkä parantaisi Jumala-suhdettasi. Jumala janoaa lähempää suhdetta sinuun, koska Hän rakastaa sinua ja haluaa siunata sinua! Tämäkin käsky on meidän parhaaksemme! (lainasin tässä omalta nettisivultani)