joululaulujen pakanallisuus

Sivuillani on julkaistu selvitys Joulun pakanallisuudesta (se on täällä). Tämä saatanallinen juhlapäivä on osa Rooman porttokirkon Raamatun vastaista oppia, ja sen levinneisyys kertoo karua kieltään tämän opin suosiosta kaikkien kristittyjen keskuudessa, huolimatta siitä että Raamatun sana on sitä vastaan. Tähän oppiin kuuluvat myös sunnuntai-lepopäivä, Astarte-pääsiäinen, ristit, ja paljon muuta, riippuen siitä miten syvällä mikin kirkkokunta ja yksilöuskova on tässä tottelemattomuuden synnissä. Kysyn, jos me kristityt juhlimme tapahtumaa (niinkuin jotkut sanovat, puolustellen joulun viettoaan) eli Jeshuan syntymää (joka sekin on kyseenalaista koska alkuseurakunta ei sellaista viettänyt), emme päivää, miksi juhlia sitä Tammuksen ja kaikkien pakanajumalien syntymäpäivänä? Tämä on mitä suurinta hengellistä sokeutta, ja jopa hengellistä haureutta! Jumala armahtakoon seurakuntaa!

Haluaisin nyt kiinnittää huomiota kristittyjen laulamien joululaulujen pakanallisuuteen. En siis nyt puhu tonttu ja joulupukki-aiheisista lauluista jotka pakanallisuudessaan ovat vailla vertaa, ja joita ei ainakaan kuule kristilliseksi sanotulla Radio Deillä tai seurakunnissa (?). Nostan nyt esiin kaksi kappaletta joita olen kuullut Radio Deiltä ja toista on laulettu omassa seurakunnassanikin. Tämä on ”Varpunen Jouluaamuna”, jossa lauletaan ”En mä ole, lapseni, varpu tästä maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta.” En voi kuin hämmästellä miten kristityiksi itseään kutsuvat henkilöt voivat esittää näin Raamatun vastaista, demonista, kappaletta! Ja vuodesta toiseen! Haloo! Siinä puhutaan jälleensyntymisestä eläimen ja ihmisen välillä, tai ”sielunvaelluksesta” ja spiritismistä! Jumalalle kuuliaisen ihmisen on irtisanouduttava tällaisesta demonisesta harhaopista jyrkästi ja viivyttelemättä! Muutenkin tämä laulu, monen muun joululaulun ohella, on niin raskas ja surumielinen, vedoten ihmisen väärään sielullisuuteen ja sentimentaalisuuteen, että hirvittää.
Toinen järkyttävä kappale jonka kuulin Radio Deiltä eilen aamulla on ”Oi kuusipuu” jossa ylistetään ja palvotaan saturnalia-juhlan (17.-) ja sen päättävän ”voittamattoman auringon päivän” (25.joulukuuta)-kunniaksi pystyttettyä puuta. Siinä lauletaan esim. näin: ”Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset! Oot tervetullut tultuas, kun annat meille lahjojas.” Puulle puhutaan kuin elävälle persoonalle ja sitä kehutaan ”uskolliseksi” ja kuinka se ”antaa lahjojaan”. Tämä on selvää epäjumalanpalvelusta joka rikkoo niin räikeästi kuin vain voi Jumalaa vastaan! Luulisi kristityn tajuavan, mutta kun ei!

Pohdiskelin, mahtoivatko ne israelilaiset jotka vihoittivat Herran pystyttämällä itselleen asera-karsikoita, luulla palvelevansa näin Jumalaa? Tai tekivätkö he sen Jahven palvelemisen ohella? Ehkä monet heistä menivät vain massan mukana, tietämättömyyttään, aivan kuten tänäkin päivänä. Raamatusta voimme kuitenkin lukea että kaikki he joutuivat tuomituiksi. Ongelma ei ollut niinkään asera-karsikko, vaan synti, Herran käskyjen hylkääminen. Eikö siinä mitä näemme tänä päivänä ole kyse samasta asiasta, Herran käskyt on hylätty ja ihmiset kulkevat isiensä demonisen perinteen mukaan, harjoittaen hengellistä haureutta epäjumaliensa kanssa, samalla luullen omistavansa iankaikkisen elämän Jeesuksessa, vaikka eivät halua tehdä parannusta epäjumalanpalveluksestaan. Toorassa sanotaan;
Älä pystytä itsellesi asera-karsikoita, älä mitään puuta, Herran, sinun Jumalasi, alttarin viereen, jonka itsellesi teet; Älä myöskään pystytä itsellesi patsasta, sillä niitä Herra, sinun Jumalasi, vihaa.” 5. Moos. 16:21-22
Tätä ei ole kumottu. Meidät pakanauskovat on oksastettu jaloon öljypuuhun, Israeliin. Emme voi pelastua Tooraa noudattamalla, vaan Jumalan armosta, uskosta Jeshuaan. Toora (=opetus) on kuitenkin opetus joka paljastaa meille Jumalan tahdon mukaisen elämän.
Surullinen tosiasia on, että kristinuskon nimellä kulkeva sekauskonto ajautuu, mikäli mahdollista, yhä kauemmaksi Raamatun uskosta. Meidän Jumalaa rakastavien Jeshuan seuraajien ei kuitenkaan tarvitse sitä tehdä, vaan elää lähellä Herraa joka ainoa hetki, pysyen Hänen ihanassa, täydellisessä, laissaan (tahdossaan).

Älkäämme siis viettäkö joulua tai pystyttäkö joulukuusia, palatkaamme Raamattuun ja Raamatun juhliin. Menkäämme sisään ahtaasta portista,... Hänen nimensä on; Jeshua Messias.

Totuuden etsimisen tulos

Sen jälkeen kun lapsemme syntyi viime kesänä, en ole juurikaan ehtinyt tehdä nettisivuja tai kirjoitella blogiin. Nyt, vuoden suurimpana pakanallisena juhlapäivänä, istahdan alas ja aion jakaa jotakin sydämeltäni. Valtavirran kristittyjen hengellinen sokeus ja tottelemattomuus Jumalan Sanalle on itseoikeutetusti päivän aihe...

Miten tähän on tultu? Siitä lähtien kun tulin aidosti uskoon keväällä 2003, olen janonnut Jumalan totuutta. Jo seuraavana vuonna aloin tekemään nettisivuja aiheesta. Tämä, ja palo sisälläni, on kannustanut minua tutkimaan Raamattua ennakkoluulottomasti ja selvittämään vallitsevien kristillisten oppien taustoja yhä enemmän. Se, mitä olen löytänyt on kova juttu; ehdoton totuuden seuraaminen tulee viemään väistämättä ulos kaikista seurakunnista. Miksi? Asia on pitkä, mutta yritän listata tässä joitakin pääkohtia.

Tiedämme että Jeshua, Paavali ja kaikki Raamatun kirjoittajat ja koko Raamattu on juutalainen. Siksi sitä on tutkittava sen ajan juutalaisesta ajattelutavasta käsin, ottaen huomioon historiallisen, kulttuurillisen ja uskonnollisen asiayhteyden, sen sijaan että antaisimme painoarvoa jo vuosituhansia harhaan menneelle kristilliselle teologialle tai kirkkoisien mielipiteille. Jeshua ja hänen ensimmäiset seuraajansa eivät oikeasti perustaneet mitään uutta uskontoa (kristinuskoa), vaan Jeshuan seuraaminen oli messiaanista juutalaisuutta johon pakanauskovatkin liittyivät (silti muuttumatta juutalaisiksi). Pian kuitenkin jotkut Kristukseen liittyneet uskovat / siihen soluttautuneet väärät veljet halusivat erottautua juutalaisuudesta, syntyi myöhemmin pakanauskontoihin sekoittunut Rooman kirkko josta vähitellen tuli ”katolinen kirkko”. Se, mikä tänään tunnetaan ”kristinuskona” on pääosin tätä Rooman uskontoa, mukaanlukien myös vapaat suunnat. Heidän opissaan ja käytännöissään on toki mukana Jumalan totuutta mutta myös Rooman uskonnon kautta tulleita muinaisen Babylonian uskonnon oppeja. Pelkään, että tässä on kyse vakavasta ”hengellisestä haureudesta”. Roomalaiskatolinen kirkko on Ilm. 17-18 luvuissa kuvaillun porttokirkkojärjestelmän keskus. Vicarius Filii Dei, Paavi, on antikristus joka on muuttanut ”ajan ja lain”. Jos unohdetaan kaikki muu ja puhutaan nyt kaikkialla kristikunnassa, myös vapaissa suunnissa, vaikuttavista antikristuksen opeista, vakavimpana on seitsemännen päivän Sapatin muuttaminen. Kirkot ovat mukautuneet tähän maailmanaikaan seuraten Roomalaista kalenteria ja viettäen sen saatanallisia juhlia, kuten joulua ja pääsiäistä, sen sijaan että viettäisivät sapattia ja Raamatun juhlia. Heidän koko käsityksensä ”laista” eli Toorasta on vääristynyt. ”Uusi Testamentti” ei missään vaiheessa kumoa Tooraa, päinvastoin. Tätä ei nyt pidä käsittää väärin, pelastus on totisesti yksin uskosta, ei lain teoista, mutta aitoon uskoon kuuluu uskon kuuliaisuus. Emme voi elää synnissä, Toora määrittelee synnin.
Tähän liittyen, käytännössä kaikki kirkot ja seurakunnat ovat korvausteologisia, vaikka sanovat että eivät ole mutta kyllä ne ovat.
Tämän vakavan harhaopin lisäksi seurakunnissa on paljon muutakin terveen opin vastaista, esim. kirkkokuntien hallinnoinnissa (demokratia tai hierarkinen järjestelmä), seurakuntakurin toteuttamisessa, tietynlaisen opetuksen laiminlyönti (julistetaan pelkkää armoa, vaikeita kysymyksiä ei nosteta esiin), rock-musiikkia, menestysteologiaa, ekumeniaa, suvaitsemattomuutta erilaisille terveille Raamatun tulkinnoille, kastaminen väärässä nimessä (pitäisi olla Jeshuan nimeen), puhumattakaan vauvojen kastamisesta ja kaikesta muusta katolisesta saastasta jossa ei ole totuuden hiventäkään.

Mutta kiitos Herralle, maailmassa on kasvava määrä kristittyjä jotka haluavat palata juutalaisille juurilleen. Jumala tuleekin ennalleenasettamaan seurakuntansa, ennen kuin Jeshua tulee noutamaan sen (ja ei todellakaan ”ennen ahdistuksen aikaa”), sen sijaan porttokirkkoon liittyneet seurakunnat jatkavat menoaan yhä pahempaan luopumukseen. Raamattuun uskovina meidän odotetaan hyppäävän pois uppoavasta laivasta jos tilanne sitä vaatii (ainakin ev.lut. Kirkosta olisi pitänyt erota jo, eihän se edes ole kristillinen). Nämä ovat vaikeita aikoja, mutta onneksi Herramme Jeshua on kanssamme joka päivä ja saamme iloita ja riemuita kaikesta hyvästä mitä Hän meille tekee! Ikuinen kunnia elävälle Jumalalle, Jeshua hamaschiachin kautta!